APAJAISLAHDEN NIITTO
Kirjoittaja ja niiton organisoija: Matti Nilsson, yhdistyksemme hallituksen jäsen
Taustaa: Vesijako-järven rannoilla voidaan laskea olevan toistakymmentä pientä kaunista lahtea. Lähes kaikilla niillä on yhteisinä piirteinä matalat vedet, humusta tuovat laskuojat ja runsaahko vesikasvusto. Jokaisen lahden rantamilla myös nautitaan lahden suomista iloista monin tavoin. Lahtien asukkaiden paras keino oman lahtensa viihtyisyyden turvaamiseksi on hyvän jätevesihuollon lisäksi niittää vuosittain lahtensa vesikasvusto ja kerätä leikkuujäte mahdollisimman tarkoin hyvän matkan päähän rannasta. Kun joku vain ottaa aloitteen niittohommiin, niin kyllä porukkaa löytyy niiden hoitamiseen. Apajaislahti on yksi näistä lahdista.
Lahden niittohistoriaa: Tämän kirjoittajalla ei ole tietoa lahden mahdollisista niitoista ennen vuotta 1982, jolloin perheemme tuli näille rannoille kesäasukkaaksi. Joka tapauksessa omaa rantaa laajempia niittoja olemme tehneet runsaan 30 vuoden ajan enemmän tai vähemmän vuosittain, muutamia kertoja koneniittona, mutta muutoin käsiniittona ja aina talkoohommina. Tavoitteena on ollut, että niiton jälkeen lahden laineet eivät laannu jo vesikasvuston etureunassa, vaan vasta lahden pohjukassa. Omasta kokemuksestani sanon, että se näky on ihmeen palkitseva.
Niitto heinäkuun 31. päivänä 2021: Viime vuonna lahdella oli runsaasti siimapalpakkoa ja ulpukkaa kasvaen toinen toisensa lomassa. Ulpukka katkeaa helposti niittoviikatteella. Sen sijaan siimapalpakko (tai ”neidon hiukset”) pyrkii luistamaan terävänkin terän alta katkeamatta. Onnistunut niitto vaatii noissa oloissa viikatteen käyttäjältä ”nytkytystekniikkaa” onnistuneeseen niittoon. Niitto tehtiinkin tuona kesänä pääniittona ja useampina täydennysniittoina juuri neidon hiusten poistamiseksi.
Viime vuoden niitot näkyivät tämän vuoden kasvustossa. Valtaosa oli ulpukkaa, ei kovin paljon sitäkään, jonka lomassa ei juuri lainkaan neidon hiuksia. Sitä oli jonkin verran aivan Leipämyllynojan suulla ja siellä täällä pienehköinä esiintyminä lahden rantamilla. Pääniitto oli siis melko helppo ja neidon hiukset niitetään myöhemmin täydennysniitoilla. Sää oli niitolle ja läjitykselle ihanteellinen, tuuli kohti lahden pohjukkaa.
Kuusihenkinen talkooväki saatiin kokoon vaivatta ja lyhyellä varoitusajalla. Useimmat osasivat odottaa kutsua kokemuksensa perusteella. Talkoisiin osallistui kaksi ensikertalaista. Varsinainen niitto tehtiin vesikasviviikatteella perämoottoriveneestä. Avovesikeräys tehtiin perämoottoriveneellä keräystroolia vetäen. Rantakeräys ja läjitys tehtiin haravilla ja talikoilla. Kaikki työvaiheet olivat käynnissä samanaikaisesti. Yhteinen lounas nautittiin mukavan rupattelun ryydittämänä. Niitto aloitettiin klo 10 ja klo 15 saimme nähdä aaltojen laantuvan vasta lahden pohjukassa. Uutta intoa taas ensi vuodeksi! Kiitos talkooväelle hyvästä työstä!, Matti Nilsson
KUREN – JA SOUKKIONLAHDEN NIITTO
Kirjoittaja ja niiton organisoija: Pekka Salonen, yhdistyksemme hallituksen jäsen
Taustaa: Vesikasvit alkoivat häiritä uintia ja veneillä liikkumista varsinkin Kurenlahdella jo heinäkuun alkupuolella. Siimapalpakko ja ulpukka kasvoivat voimakkaasti huolimatta tavallista korkeammasta veden pinnan tasosta. Lämpimät säät ja voimakas auringonsäteily todennäköisesti vaikuttivat asiaan.
Niittopäivät ja työn aloitus: Valmistelutyöt ja koeniitto aloitettiin kokoamalla ja asentamalla niittokone veneeseen 15.7. kolmen hengen voimin. Soukkionlahden niitto noin 2,5 hehtaarin alueelta ja kasvien keruu läjitysalueille tehtiin 4 hengen voimin 16.7. Arvioni on, että niitettyjen kasvien määrä oli edellisistä vuosista vähentynyt. Syynä todennäköisesti on monena peräkkäisenä vuonna suoritetut niitot.
17.7. Kurenlahden 7 hehtaarin alueen talkoisiin osallistui 17 henkilöä. Talkootunteja näille 17 henkilölle kertyi yhteensä 109. Kokoontuminen ja kahvi- sekä ruokailutauot pidettiin yhden talkoolaisen mökillä. Läjitykset tehtiin Kurenniemeen, lahden pohjukkaan sekä erään venetalaan viereen. Kerättyjen vesikasvien määrää on vaikea arvioida, mutta se oli joka tapauksessa yli 1000 kiloa, kenties noin 2–3 tonnia. Koneniiton lisäksi moottoriveneen perässä vedettiin viikatetta harvan kasvuston alueilta. Vanha niittokone toimi hyvin, vain yksi sokkatappi katkesi terän osuessa riukuun tms.
Talkoo oli osallistujille kuumana päivänä melkoinen rutistus, mutta alueen väen kokoontuminen yhteen jutusteluineen oli hyvä sosiaalinen tapahtuma. Suojeluhdistyksen aloitteesta aikaansaatua ojien saostus- ja ravinteiden keruualtaiden rakentamista odotellaan mielenkiinnolla. Lahnojen kasvun nopeudesta ja saaliskalojen koosta käytiin keskusteluja. Täällä on vielä harvinaiseksi käyneitä lahnojen pyytäjiä.
Yhteenveto: Vesikasvien poisto onnistui tältä, osin ikääntyneeltäkin väeltä hyvin kuumasta säästä huolimatta. Seuraamme kuinka kasvua tapahtuu loppukesän aikana. Toteutusaika oli hieman tavallista aikaisemmin. Toista niittoa voimme harkita, jos kasvit ovat haitaksi loppukesän aikana uimiselle ja vesillä liikkujille. Kiitokset talkooväelle, Pekka Salonen
